Viimeinen vapaapäivä

Aurinko. Olemmekin kaivanneet sinua! Kuvan lyhty on ollu koko talven lumen peitossa. Nyt siinä voisi taas poltella kynttilöitä. Rungon varteen aloitin syksyllä kukkapenkin teon. Odotan jo malttamattomana, että pääsen sitä taas jatkamaan.

Tämä laukku on omia tekeleitäni ikean kankaasta. Kangas on kierrätettyä ja löydetty ikean "löytöjä"-pisteeltä, jossa se on toiminut mallihuoneessa verhona. Hinta törkeän halpa ja kuosi mitä ihanin. Kova tuuli vain hankaloitti ulkonakuvaamista, mutta jos sen nyt kassiksi tunnistaisi. Samasta kankaasta tuli tehtyä myös tyynynpäällisiä ja patalappuja.

 Jotain pientä sievää tuli ommeltua, vaikka harvemmin olen minkään tämmöisen "tilpehöörin" ystävä.

Ensimmäiset tuhkat on levitettynä kasvimaan päälle. Paikalla on ollut kasvimaa ehkä 10 vuotta sitten viimeksi ja lumien sulattua alkaakin kova maanparannustyö. 

Tämmöistä vanhaa "peltoa", joka on nyttemmin soistunu. Tälle pitäisi keksiä käyttöä. Eläimille tai kasvimaaksi?

Tämän puukasan tilalle tulisi kierrätyslaseista kasvihuone. Kooltaan ehkä ~20 m2. Ikkunoita riittää. Paikka on heti kasvimaan vieressä oikealla. Päivisin aurinko paistaa koko päivän ja näin iltaisemmalla paikka on pari tuntia varjossa, kunnes taas paistaa aurinko. Mutta täällä pohjoisessahan me nautitaan yöttömästä yöstä ja juhannuksena aurinko paistaa ympäri vuorokauden :)

Tähän olisi tulossa elukoille alue ja ehkä siitä osa liikenee perunamaaksikkin.

Iso basilika itää jo. Samassa astiassa myös pieni lehtistä ja sillä tuntuu menevän heräämiseen vähän pitempään.

Tinjamia tulossa. En muista laittaneeni noin montaa per kuppi. Pitänee harventaa jossain vaiheessa. 

Herkkua : Puolukka-lappapuuroa. Tai etelässähän tätä sanotaan vispipuuroksi. Vielä iltasella leivon puolukkapiirakan, johon käytän puurosta ylijääneet puolukan kuoret.

Pääsiäisen vapaapäivät

Rakastan vapaapäiviä! 

Saa olla just niin kuin tykkää ja puuhailla erinäisten projektien parissa. Pääsiäisen päivät on pitkälti mennyt ommellessa erinäköisiä sisustustekstiilejä omaan kotiin. Värinä ei niinkään kevään vaaleaa, vaan pitkään pöydällä maanneet tummansiniset saivat tilaisuuden päästä paraatipaikalle.

Syksyllä otin talteen kasan kastematoja ämpäriin ja laitoin ne talvehtimaan kellariin. Pilkkikauden alkaessa muistimme matojen olemassaolon ja kävimme hakemassa ne pirttiin. Ämpäristä ei löytynyt yhtäkään matoa (kastelu oli unohtunu). Sen sijaan ämpärissä oli monta kymmentä kärpäsen toukkaa. Nekin kyllä käy. Menimme kuitenkin kaupasta ostamaan purkin onkimatoja ja nyt teimme niille kunnon kompostikodin,johon tulee edellisen ämpärin lehdet ja kaikki kasvijätteet. Nyt toivottavasti muistamme kastella. 

Nyt aloin myös keräämään kananmunan kuoria tulevalle kanaparvelle. Nämä annetaan kuivua ja sitten ne murskataan hienoksi jauheeksi. Kanat saavat tästä kalkin, eikä erillistä kalkkilisää tarvitse ostaa.

Itsetuotetut kananmunat kyllä kannattaa tässä perheessä. Vähän turhan paljon rahaa on talvella kulunut tehomuniin. Vaan kun vaihtoehtoa ei ole oikein ollut. Myös maitoa ja maitotuotteita kuluu ja olenkin laskenut, että halvemmaksi tulisi pitää omaa lehmää. Suomenkarjaa totta kai :) 

Kevät ja kasvun alku!

Monesti hämmästelen, kun kuulen ihmisten sanovan olevansa kevät-, kesä-, syys-, tai talvi-ihmisiä. Kesän ehkä jollain tapaa ymmärrän. Onhan se kiva pukeutua väljiin vaatteisiin ja väreihin. Mutta mitä jos olisi aina kesä? Tuntuisiko se enää kesältä? 

Itse olen "vuodenaika-ihmimen". Rakastan kaikkia neljää vuodenaikaa. Varsinkin kevät ja syksy on minulle energisintä aikaa. Syksyllä korjataan satoa, haravoidaan lehtiä, mietitään joululahjoja ja valmistaudutaan talveen. Talvi menee pitkälti kaamoksessa, jonkin sortin horroksessa. Keväällä herään taas auringon ensisäteisiin ja tunnen olevani elossa. Laitan taimia kasvamaan, pesen ikkunoita ja tamppaan mattoja. Ja haaveilen lomasta, puutarhasta ja varsinkin sisustamisesta!! Kevät on luomisen aikaa!

Valkosipulit alkoivat itämään niille tarkoitetussa astiassa, joten päätin pistää ne multaan. Kuukauden verran ovat saaneet kasvaa ja onhan ne jo melko hyvässä kasvussa :D Onneksi kasvattavat varren lisäksi juuriakin. Tuoksu on mitä huumaavin. 

Chilikin pilkistää jo. Nämä ovat kaupasta ostetusta chilistä otetut siemenet. Koemielessä pistin 

Tällä hetkellä siemenistä on istutettuna lipstikkaa, vesimelonia, basilikaa, purjoa, palsternakkaa, lisää chiliä, salviaa, korianteria ym ym. 

Nämä on siitä käteviä, että voi pinota hetken aikaa päällekkäin. Meinaa tuosta ikkunatilasta tulla jossain vaiheessa puutetta. Ja varmaan pihan koostakin ;) Suosittelen keräämään vessapaperihylsyjä. Maatuu penkkiin, helppo siirrellä ja ILMAISIA! :P

Rairuoho laitettiin vähän turhan aikaisin tulemaan. Se on ehtinyt ottaa itseensä reippaasti pituutta. Kuvassa minun ja Prinsessan pääsiäistekeleet. 

Mitä on hyvä elämä?

Onko se sitä, että on miljoona pankkitilillä, luksuslukaalit ja -autot? Asfaltoidut pihat ja kesämökki kaikkine varusteineen meren rannalla? Iso purjevene, urheiluauto ja lapsetkin harrastaa jääkiekkoa ja ratsastusta, vanhemmat toki golffia. On jonkinmoista kissanristiäistä vip-tarjoiluineen.

Onko se iso omakotitalo kaupungin hyvämaineisella asuinalueella, pienellä pihalla (koska suuri vaatii töitä liikaa)?. Naapurille ylettää antamaan kahvikupin suoraan ikkunasta, koska postimerkin kokoiselle pihalle piti saada 400m2 talo (koska naapurillakin oli). Pihassa on vaimon perhefarkku ja isännän uudehko Toyota, joka piti kuitenkin mennä vaihtamaan Mersuun (koska naapurillakin oli). Ulkomaille pitää päästä joka lomalla ja sen vuoksi tehdään jopa kahta työtä (koska naapurikin palasi juuri Malesiasta, ne oli siellä 2 kuukautta!).  

Onko se sitä, että olet perusduunari, asut suhteellisen edullisella asuinalueella, jossa kaikki peruspalvelut? Alueella on suht vanhaa asuntokantaa, mutta lainaa ei tarvinut ottaa niin paljon. Lapsilla on lyhyt koulumatka ja molemmilla vanhemmilla vuorotyöt. Yksi farmari riittää pihassa. Asunto on sisustettu kivasti Ikealla. Risteilyllä ja Muumimaailmassa käydään kerran vuodessa. 

Vai voisiko se jollekkin olla:

Talo "keskellä ei mitään". Ympärillä luonto ja vesi. Talo, jossa lämmin vesi ja lämpimät patterit ei ole mitään itsestään selvyyksiä (jos et lämmitä, ei ole lämmintä). Jos maito on loppu, niin sitä ei lähdetä 50km päästä hakemaan. Mutta kulut ovatkin sitten minimaalliset. Isolla tontilla pystyt kasvattamaan oman ruokasi. Omasta metsästä tulee polttopuut. Jos pystyt tekemään töitä kotona, ei bensaankaan juuri mene rahaa. Oletko päässyt nauttimaa 150m2 omakotitalosta, jossa asumiskustannukset perheeltä on 150€ kuussa? Senkin jälkeen vielä mietit, miten pienentää mm. sähkölaskua. Miten olla omavaraisempi? 

 Tunnen montakin ikäluokkani edustajaa 3. pykälästä. Vanhempi sukupolvi menee jossakin 2. vaihtoehdon kohdalla. Ja taas isovanhemmat taas 3. pykälällä. Ensimmäinen on varmasti se, mistä kaikki haaveilee. Mutta minä olen tämä viimeisin.

En halua mennä siitä mistä aita on matalin. Tosin joudun tekemään joitakin myönnytyksiä perheeni vuoksi. Leijonan mielestä minä elän keskiajalla :)

Huolestuneena katson maailman menoa. Olen ihan tarkoituksella yrittänyt olla lukematta mitään uutisia pitkään aikaan, sillä jossain vaiheessa alkoi tuntumaan, että kannan koko maailman murheita harteillani. Tuntui kuin kaikki positiivisuus olisi hävinnyt. 

Olen yritänyt lokeroida itseäni johonkin tiettyyn ryhmään, voidakseni kertoa kuka olen. En ole pystynyt. En miellä olevani mikään hippi, vaikka tykkään rennosta elämäntavasta. En koe olevani mikään hipsteri, vaikka mielestäni poikkean aikatavalla ikäluokastani.. En koe olevani "kettutyttö" tau "puunhalaaja", vaikka olenkin sitä mieltä, että luonnolla voisi olla muutakin annettavaa, kuin vain puuntuotto, tehokalastus tai kaivostoiminta. Pidän siitä, että eläimillä on hyvät oltavat, enkä pidä tehotuotannosta. En siltikkään ole vegaani, vaan syön lihaa ja lahtaan eläimiä omaksi ravinnokseni (sekä villikissoja ja pienpetoja tarvittaessa). 

Mutta osaan ehkä kuitenkin sanoa mikä olen. Minä olen...

Minä

Follow your Dreams!

Yritetään.. 

Se on vähän hankalaa kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Punainen tupa joutuu lähteä hakemaan rahoitusta toisesta pankista, kun ei oma pankki lämmennyt asialle. Tai siis rahaa aina saa, mutta ehdot oli turhan kovat.  Hyvä tsäänssi lähteä kilpailutuskierrokselle! :)

Kaunis vapaapäivä on hurissut siivouksen merkeissä. Siinä samalla tulin ajatelleeksi lempiaihettani kierrättämistä. Googletellessani alueeni kierrätyspisteitä manasin, kun vieläkään seutu ei ole saanut muovikierrätyspaikkaa. Noh, uuniin vaan. 

Oma kuntani mahdollistaa jätteiden kokonaisvaltaisen kierrättämisen. Sekajäteastiaa ei tarvitse olla, eikä siitä tarvitse maksaa. Tällä hetkellä suurin osa jätteistäni on poltettavia, jotka menee uuniin puiden sekaan, tai poltamme pihalla. Lisäksi koiramme syö ruoantähteet ja loput biojätteet kompostoidaan. Metallit säilötään kotona ja viedään ne sitten kierrätettäväksi, kun niitä tulee tarpeeksi. Vaatteet pitkälti uusiokäytän (farkuista tyynynpäällisiä, t-paidoista rättejä ja lopuilla Leijona voi rassailla autoa ). Muovijätteen kierrätystä vielä odotellessa.

 Ihminen kummasti tottuu kierrättämiseen kun vaihtoehtoa ei ole. Joten älkää ostako sekajäteastioita ! :P

Kesäunelmia

Haaveilen pihaan uutta kompostia. Iso piha, iso komposti. Nykyinen ei oikein hivele silmää ja on kauhean epäkäytännöllinen. Pinterestin ihmeellisestä maailmasta bongasin sitten tällaisen:

Kuva lainattu täältä.

En ole varma kuinka monta noita pitäisi tontille tehdä, että kaikki mahtuisi. Ehkä suurimmat risu ja lehtikasat "varastoin" koho/lämpöpenkkeihin. Ja kasvit tykkää!

Lisäksi Prinsessa tarvitsisi varmasti ensimmäisen oman leikkimökkinsä (kun kerrankin on tilaa). Suunnitelmissa olisi joku yksinkertainen, talon muotoon sopiva. Kuten esimerkiksi tämä :

Kuva lainattu täältä

Ja ulkorakennukseen miehelle jotain tällaista. Mutta tämä toteuttakoon vasta sitten, kun punainen tupa on meidän omistuksessa. 

Kuva lainattu täältä

Kevät on ihanaa suunnittelemisen aikaa ! 

Apua!

Se oli ensimmäinen reaktioni, kun sain eteeni tekstinkäsittelysivun.

"Mistä minä nyt kirjoitan?", "Haluanko kertoa kaiken?", "Lukeeko kukaan?", "Tunnistaako joku minut tästä?".. Taas tätä pinnallista ajattelutapaa, josta pyrin pois pikkuhiljaa. Olen pistänyt elämääni remonttiin, sillä en pitänyt siitä mitä peilissä ja ympärilläni näin. Ongelmia on niin helppo lakaista maton alle, mutta niiden kohtaaminen ja uudenlainen ajattelutapa tuntuu olevan monelle vaikeaa. Siksi poistuin mukavuusalueeltani ja kohtasin maailman!

Lähdetään alusta:

Olen kotoisin "keskeltä korpea", pienestä kylästä, jonka teitä pitää vilkkaana lähinnä rekka-autot. Sittemmin olen muuttanut elämäni aikana x-kertaa, etten pysy laskuissakaan enää perässä. Pahimmillaan muuttoja on ollut 3 kpl vuoden sisään. Ikää minulla on "vasta" 24-vuotta. Monet kysyivät "mistä olen kotoisin".. "Ööh.. siellä synnyin ja sitten olen asunut siellä ja täällä". Juureton? Siltä joskus tuntui..

Sittemmin löysin vierelleni Leijona-miehen.  Skorppari ja Leijona... Jep!  Suhteemme on välillä hyvinkin myrskyisä, mutta minä niin RAKASTAN tuota miestä <3  Yhdessä olemme olleet yli 5 vuotta. Tässä ajassa meille on syntynyt rakas Prinsessamme Jousimies. Perheemme on pieni ja pippurinen, mutta TÄYDELLINEN.

Sittemmin maailmaan kyllästyneenä pakkasin laukkuni, hain töitä synnynseudultani ja sanoin miehelleni, että perässä saa tulla. Pistimme yhteisen asuntomme myyntiin ja herra seurasi puolen vuoden päästä perässä.

Punainen tupa ja perunamaa. Kuvastaa tällä hetkellä aika hyvin tätä idylliä. Idylli ei vielä toistaiseksi ole oma, vaikka tässä asustetaankin, mutta toivottavasti sekin muuttuu tässä lähiaikoina. Blogissani tullaan pyörimään pitkälti teemoissa

- omavaraisuus

- rakentaminen

- sisustaminen

- eläimet

- perhe

- pois oravanpyörästä (helpommin sanottu kuin tehty)

- kierrättäminen

Tervetuloa siis maailmaani. Toivottavasti viihdyt!